Pienenä toiveammattini oli pelle. Toinen oli postiljooni, koska pappa oli postiljooni. Postissa olen ollut töissä ainoastaan kiireapulaisena lajittelussa muutamina opiskeluvuosina, mutta pelleily ja teatteri ovat kulkeneet mukana parikymmentä vuotta. Tosin pääasiassa antoisana harrastuksena, välillä aktiivisempana ja välillä vain haaveissa kiireisimpinä ruuhkavuosina.
Viime syksynä pääsin pitkästä aikaa Taina Mäki-Ison klovneria-kurssille. Olen kova suorittamaan ja pelkäämään epäonnistumista ja tämä esiintymistaiteen muoto, jos joku, haastaa sitä puolta itsessä. Kun moka todellakin on lahja ja se, että yleisö nauraa itselle on tavoite, ei oikeastaan voikaan epäonnistua. Vai voiko?
Minulle tämä harrastus on sekä vapautumista arjen pyörityksestä että myös oppia työelämään. Klovneriaan kuuluu vahvasti improvisaatio, mitä mielestäni tarvitaan ihan kaikilla elämän osa-alueilla – Joustamista, nopeaa ratkaisukykyä ja toisen ihmisen tai yleisön kuuntelua. Tulee myös mieleen Tainan opetukset yleisön kohtaamisesta klovnina. Niin, että valokeilan osuessa itseemme otamme aikaa, muistamme hengittää ja katsomme silmiin. Uskallamme kohdata ja pääsemme samalle aaltopituudelle toisen kanssa.
Olen viime aikoina tauon jälkeen palannut pitämään äänenkäytön koulutuksia, joissa näitä taitoja voi soveltaa todella suoraan käytäntöön ainakin kouluttajana. Toivon, että myös osallistujille koulutuksista jää oppimisen lisäksi tunne siitä, että ei ole niin justiinsa, jos mokaa tai kokeilee jotain, mikä ei ihan heti onnistu. Pääasia, että yrittää, ja itselleen voi joskus jopa nauraa hyväntahtoisesti.
Jos teidän yrityksessä kaivataan puheäänen, äänenhuollon tai äänenkäytön koulutusta, otapa yhteyttä tai lue ainakin lisää asiasta täältä.
Kuva: Taina Mäki-Iso
